Nautin suunnattomasti kahdesta vapaapäivästäni, joista toinen on onneksi vielä edessä. Oon nukkunut pitkään, olkoonkin että nukun aina pitkään kun mulla on aika iltapainotteisia nuo työvuorot, lueskellut ja nähnyt ihmisiä kaikessa rauhassa. Yleensä jos vapaapäivät osuu viikonloppuun, niin viihteeksihän se menee, ja enhän mä silloin ehdi kotona vaan lojua.

Lueskelusta puheen ollen, mulla on kesken Jules Vernen Around the World in Eighty Days. Mulla on pienestä pitäen ollut syvät tunnesiteet tähän teokseen, vaikka vasta nyt sen luen. Meillä oli pienenä joku piirretty versio siitä, klassisesti VHS:nä. Se oli se missä ne on niitä eläimiä (miksi on muuten niin paljon lastenpiirrettyjä, joissa eläimet ovat kuin ihmisiä, vaatteet ja kaikki?), ja tää Phileas Fogg taisi olla joku leijona tai mikä lie kissaelukka nyt olikaan. Olin niin rakastunut ja ihastunut siihen! Se oli mun lempparivideoitani, en voinut millään kyllästyä siihen. Totta kai kun kirjakaupassa tän kirjan bongasin, niin pakkohan se oli ostaa (sitä paitsi se oli pokkari ja maksoi 3,95). Mmmm, me likes! Okei, onhan se hiukan eurosentrinen ja no, ei nyt ihan rasistinen, mutta kyllä eurooppalaiset vs. aasialaiset -vertailussa kallistuu selkeesti eurooppalaisten paremmuuden puolelle. Annan kuitenkin, jos nyt en anteeksi, niin ainakin olla, oman aikansa lapsi ja noin. Mut ei vitsi, kun on kutkuttavaa lukea, ja edelleen oon vähän ihastunut Phileas Foggiin. On se tosin samalla tavalla kaksijakoinen kuin koko kirjakin: siinä on huonot puolet, jotka on aivan helvetin ärsyttäviä (miksi se on koko ajan niin kylmä ja flegmaattinen? Miksei se ikinä näytä mitään tunteita? Miksi sen perkele täytyy olla niin looginen ja matemaattinen ja herra ties mitä?) mut toisaalta taas hallitsee ja hillitsee itsensä ja kaikki sellainen etäisyys on omiaan herättämään kiinnostuksen. Siis jos se olis oikea. Kun siis enhän oikeasti fiktiivisiin henkilöihin ihastu. Kiehtovia ne kyllä hyvin usein on, monessa tapauksessa, ja jessus jos ne olisivat ihan oikeasti olemassa.

Hiljaiseloa kaiken kaikkiaan, mutta varsin rentouttavaa. Puolentoista viikon päästä toivottavasti lähtö Maggien mummille meren rannalle! Haluaisin niin kovasti sinne. Kesä ei oo kesä, ilman että siellä käy. Tää olisi jo neljäs kesä siellä. Yhden viikonlopun ehtisi vaan olla, siinä missä aiemmin on oltu viikko, mutta parempi yksi viikonloppu kuin ei mitään.

Kaiken kaikkiaan on melkoinen matkakuume, kun ynnää Jules Vernen ja ton potentiaalisen merenrantareissun yhteen ja pitää mielessä vielä sen, että työt tarkoittaa palkkaa, mikä tarkoittaa, että melkein vois olla jopa varaa lähteä jonnekin kaupunkilomalle muutamaksi päiväksi. Ehkä syksyllä. Hauduttelen tätä ajatusta. Josko sitä uskaltais yksin mennä, en nimittäin usko saavani ketään mukaan. Kuitenkin kun jos ois mahdollista, en haluis hukata sitä mahdollisuutta jonkin typerän en mä nyt yksin lähde -asian takia. Oon halunnut niin pitkään matkustella, ja tiedän, että katuisin myöhemmin, jos en lähtis kun on mahdollisista.