Ugh. Oli kauhea tuskapäivä koulussa. Nooo, onneksi on vain kolme tavallista koulupäivää jäljellä. Vain kolme. Jänskää.

Yksipuolinen ihastus on muuten kauheaa. Kyllä, sellaista olen tässä hyvän aikaa jo kehitellyt. Oikein pitkällä aikavälillä, että varmasti kirpaisee pitkään ja ikävästi. Juuri tämän takia haluaisin pystyä kontrolloimaan omia tunteita, että vois välttyä kaikelta tältä. Oon hermostunut, neuroottinen, vainoharhainen, epäluuloinen ynnä muuta, todella tällainen tuo parhaat puoleni esiin. Miksihän ihastus on yksipuolinen? :D

Oon pyöritellyt tätä viime syksystä lähtien ja nyt viimeinkin pystyn myöntämään itselleni, että näinhän tässä kävi. Kauhea solmu, joka vaan kiristyy kiristymistään eikä aukea millään. Ainoa keino päästä eroon siitä on ottaa oikein iso miekka ja leikata solmu pieniksi palasiksi. Toisin sanoen: täytyy silpoa oikein väkivaltaisesti kaikki vääränlaiset ajatukset ja tunteet, mikä onnistuu... niin miten? Asiaa ei varsinaisesti auta, että näen tätä yksipuolisen ihastuksen kohdetta aika usein, varmaan viikoittain, ja se on hirveän ystävällinen ja mukava. Koska mehän ollaan siis kavereita. Samalla se on jotenkin etäinen, eli siis ollaan joo kavereita, mutta äläpäs nyt liian lähelle tunkea. Kyllä mä oikeasti toisinaan osaan poimia hienovaraisia, irrallisia vihjeitä ja koota niistä eheän kokonaisuuden ja toimia sitten niiden vihjeiden mukaan. Ainakin silloin, kun musta ei olla kiinnostuneita, siitä on oikein hyvin kokemusta :DD

Murheille stop, en rakastua saa, se tietää vain surua, hiljentäkää sydän hiljentäkää.