Pää on ihan liian täynnä kaikkea. Näköjään koko päivä yksin omien ajatusten kanssa on ylivoimaista (vaikka ne ajatukset olisivatkin suunnitelmia miten saisin poistettua yhteiskuntaopin opetussuunnitelmasta tai siitä mikä ikinä pakottaakin mut opiskelemaan sitä).

Nyt on sellainen olo, että jonkun pitäisi selittää o i k e i n  r a u h a l l i s e s t i mitä mun seuraavaksi pitää tehdä. Tyyliin mene syömään. Käy suihkussa. Harjaa hampaat. Nuku.

En oikein pysty keskittymään mihinkään. Eikä se, että mun pitäisi huomenna kahdeksalta aamulla pitää joku esitelmä, jonka kanssa taistelin monta tuntia, auta yhtään. En ole kauhean hyvä esiintymään. Yleisön edessä vaan menen ihan lukkoon, en muista mitään, mun ääni tärisee ja on ihmeellisen kimeä ja ja ja ja. Ja se, miten aina sanotaan, että joo, kaikkia hermostuttaa esiintyä, jotkut vaan ei näytä sitä blaablaa, on erittäin ärsyttävää. Koska sitten kun seisoo siinä kolmenkymmenen tuntemattoman ihmisen edessä, ei paljon lohduta miten muitakin hermostuttaa.

Kaikesta tästä tulin siihen tulokseen, että mun täytyy siivota mun huone. Jos mun huone on (tai edes näyttää) siltä että kaikki on paikallaan, ehkä mun ajatuksetkin vähän järjestyy. Ja jos ei järjesty, niin aina voin löhötä siistissä huoneessa katsomassa Huippumallia haussa.

Paitsi että! En voikaan, mulla ei ole huoneessani digiboksia. Aargh, vihaan sähkölaitteita.