Huomenna alkaa varsinaisesti koulu. Tänään päivä kesti 40 minuuttia, huimaa, sitä ei lasketa. Tänään iskostui tajuntaan oikein kunnolla, että vaikka mulla on vain kolme ja puoli kurssia, se ei suinkaan tarkoita, että mulla olis jotenkin tolkuttomasti vapaa-aikaa. (Kokonaisia tunteja, jolloin voidaan vaan istuksia ja olla... hah hah.) Täytyy lukea kirjoituksiin. Nyt aion oikeasti keskittyä kirjoituksiin. Teen joka päivälle aikataulut, miten paljon luen, ja sitten oikeasti luen sen ajan. Ihan sama kuka soittaisi, en aio edes jäädä lörpöttelemään puhelimeen. Oon vaan kylmäntyynesti että sori, luen enkä voi puhua.

Vaikka en mä kyllä aio olla neljän seinän sisällä 24/7. Voi sitä ehkä viikonloppuna jonnekin lähteä. Mutta vaan yhtenä iltana, ja sunnuntaina luen varmasti, ellei sitten satu olemaan krapula. Siinä tapauksessa luen lauantaina, koska silloin ei ole krapulaa, koska meen jonnekin vaan yhtenä iltana.

Kuulostaa ihan hyvältä. Luen kaikkina päivinä, paitsi yksi on vapaapäivä. Tosin silloinkin voisin vähäsen lukea, illalla, kun on jo hyvä olo.

Olis pitänyt aloittaa kunnon järjestelmällinen lukeminen jo aikapäiviä sitten.

Voivittuvittuvittu hyperventiloin.

Pitää nukkuu, pitää nukkuu, pitää nukkuu, sekoan.