Iida reipas pieni opiskelija. On ollut nyt kaksi päivää toista jaksoa, oon suhteellisen energisellä ja jaksavaisella tuulella, siitäkin huolimatta, että tuntuu että tässä nyt tää arki taas on. Ei tunnu ollenkaan pahalta. Melkein päinvastoin. Rutiinit kuitenkin tuo jonkinlaista turvallisuuden- ja tuttuudentunnetta. Sitä paitsi nämä rutiinit, joihin oon kahdessa vuodessa tottunut, ei kestä kovin pitkää enää. No okei, vielä syksyn ja talven, mutta helmikuussa alkaa taas se ylppärihässäkkä, ja sen jälkeen kaikki on ihan eri tavalla kuin ennen. Kaikki. Ihan eri tavalla. Tai no jaa, ei nyt ihan kaikki, mutta aika isosti eri tavalla kuitenkin.

Oon aloittelemassa nyt sitä kuviksen lukiodiplomia. Kiva aloittaa uutta projektia, suunnitella ja valmistella ja kaikkea. Eihän mulla ole vielä yhtikäs mitään konkreettista materiaalia, mutta tässä on aikaa, kolmosjakson loppuun mennessä oltava valmis. Aion kuitenkin nyt ruveta ihan kunnolla työstämään sitä, mutta hyvä tietää, ettei oo varsinaisesti mitään paniikkia ajan kesken loppumisesta. Vaikka musta itsestänihän sen diplomin suorittaminen tietenkin riippuu, on silti hyvä, kun on ihmisiä potkimassa muhun vähän vauhtia kun tulee sellainen fiilis, että tähän tää nyt jää (tiedän, että sellainen tulee, koska oon maailman huonoin saattamaan mitään projekteja loppuun).