Edelleen stressiä kaikesta. Luulen, etten oo enää oikeastaan järjissänikään. Yksi viikko, yksi ainoa viikko, ja tää helpottaa. Mutta kun jokainen minuutti on tuskaa, päässä pyörii vain ajatuksia tekemättömistä asioista odottamassa sitä, että niistä huolehditaan. En tiedä mihin kaikkeen purkaisin tätä. Oon tullut siihen tulokseen, että mun on nyt parempi erakoitua hieman hetkeksi, muuten tulen vain vittuilleeksi muille, vieläpä ihan tahallani ja tarkoituksella. Jokseenkin ikävä luonteenpiirre: vittuuntuneena haluan olla ilkeä. Oikein kunnolla ilkeä. Myöhemmin, yleensä viimeistään tunnin kuluessa, tulee hirveän huono omatunto, mutta siinä hetkessä vittuilu on jotenkin hirveän nautinnollista.

En mä oikeasti ole ilkeä ihminen, en. Pikemminkin päinvastoin, aika naiivi ja kiltti ja hyväuskoinen itse asiassa. Mutta vihaisena oleminen on jotain mitä en oikein hallitse, silloin tekisi mieli vaan antaa kaiken purkautua moninkertaisena niiden ihmisten niskaan, jotka mua ärsyttävät. Eikä mulla yleensä ole syytä ärsyyntyä mistään, harvemmin kukaan tekee mitään väärin, mutta tietyt piirteet vain ärsyttävät. Puhuminen ilman mitään järkevää sanottavaa tai itsestäänselvyyksien ja kliseiden laukominen, ties minkä väittäminen vaikkei itse asiassa tiedä asiasta yhtikäs mitään, nuo ovat sellaisia asioita, jotka laukaisevat mun ärsyyntymisen. Kaikkein pahinta on, kun en tiedä, onko joku tosissaan yrittäessään antaa vaikka jotain ympäripyöreää ja yleispätevää neuvoa, jonka ääneen sanominen ei muuta asioita miksikään: eihän tuo nyt helvetti sentään voi kuvitella oikeasti olevansa hyödyksi!

Kyllä, olen vihainen, vittuuntunut, turhautunut ja stressaantunut näin muutaman mainitakseni. Oon jo varoittanut, että eniten arvostaisin tällä hetkellä sitä, että mut jätettäisiin rauhaan. Kun en perkele jaksa minkäänlaista pelleilyä nyt. Ikävä kyllä ihmiset eivät edes tajua, milloin niiden käytös menee pelleilyksi mun kriteereiden mukaan. Tosin ne mun kriteerit eivät aivan oikeudenmukaiset tällä vitutuksen hetkellä ole, mutta AAAAAAAAAAARGH KUN HALUISIN VAAN OLLA RAUHASSA ETTÄ SAAN SELVITETTYÄ ITSE OMAT ONGELMANI, jotka suurimmalta osin liittyvät kouluun vielä tämän viikon ja toki sitä seuraavan lukuloman ajan. Mutta se lukuloma on sitten taas jo ihan oma... lukunsa, haha, huono.

Ja tää on sentään todennäköisesti purkautumiskeino siitä terveemmästä päästä.