Pitkästä aikaa. Hyvin pitkästä aikaa. Olen tosi laiska.

Huomenna alkaa koeviikko. Saatanansaatana. En mä osaa mitään mistään! Noooo, onhan tässä vielä pari päivää aikaa lukea, ensimmäinen koe on vasta torstaina. Melkein jo alan suunnitella, että menisin lukemaan mummulle ja vaarille, kun ei himassa pysty keskittymään kun koko ajan joka puolelta kuuluu kaikenlaista meteliä.

Tuntuu, että pitää muistaa koko ajan vaikka mitä. Pää hajoaa siinä kun yritän muistaa mitä mun pitää muistaa. On koko ajan meneillään jotain, mutta sitten toisaalta, oikeastaan ei ikinä tapahdukaan mitään.

Syksy tulee, tai itse asiassa on jo tullut. Haluaisin kyhjöttää mun huoneessa, lämpimässä, kynttilöitä, juoda kuumaa kaakaota ja syödä suklaata, rakentaa pesä tyynyistä ja peitoista ja siellä löhötä. Toisaalta haluaisin vaan lähteä ulos ja nähdä ihmisiä. On jotenkin paljon vähemmän vainhoharhainen ja epävarma olo kuin ennen. Hahhaa, tässä viikonloppuna yksi sälli luuli, että mä olen juonut jotain, kun puhuin jotenkin enemmän kuin aiemmin (mihin ei tarvita paljon, ennen en puhunut ollenkaan, hahaha, no kyllä mä puhuin vähän). En ollut juonut yhtään mitään.

Kohta täytyy lähteä kouluun. Tänään on sellainen fiilis, että vaan liehun ympäriinsä kuin joku hyrrä, jossa on kaikenlaisia ihme ulokkeita. Niin kuin käsiä ja jalkoja. Joo oon viime aikoina nukkunut aivan liian vähän. Sen kenties voi huomata mun levottomista jutuista.