Saatan taas alkaa olla hieman allerginen. Vähän sillä lailla kutitti nenää ja aivastutti. Tiedän, et tää on tätä joka kesä, mut en haluis hyväksyä sitä. Periaatteessa eipä tässä sen kummempia, mun allergialääkkeet toimii suurimman osan ajasta ihan hyvin, mut oishan se kivampi olla ajattelematta edes koko asiaa.

Tänään olin taas mummulla auttelemassa, leikkasin nurmikkoa ja imuroin. Nurmikon leikkaaminen on itse asiassa äärimmäisen tyydyttävää perfektionismiin pyrkivälle persoonallisuudenosalleni. On niin mukavaa katsoa, kun nurmikosta tulee siisti ja tasainen, etenkin jos on vasta osan saanut leikattua, ja voi vertailla rehottavaa leikattuun. Toi onkin sitten ainoa puutarhatyö, josta oikeasti tykkään.

Pestyt lakanat kuivumassa ulkona pyykkinarulla on toinen, josta tykkään aivan älyttömästi. On ihana seistä isojen, vastapestyjen narulla roikkuvien lakanoiden välissä, kun tuulee. Laitoin tosiaan mummulla lakanoita narulle, ja mulle tuli mieleen, miten ihanaa vois olla viettää kesä tai edes osa kesästä jossakin saaressa vaikka. Vaikka ihan pienellä porukalla, olis vaan muutama ja kaikki tuntis toisensa. Tosin en mä usko, että millään kestäisin koko kesää eristyksissä, mutta muutama viikko nyt ainakin. Vois vaan nauttia auringosta, pestä lakanoita ja kuljeskella paljain jaloin. Tehdä itse leipää ja pujottaa marjoja heinänvarsiin...

Kyllä, oon erittäin romanttisten ja epärealististen kesäunelmien vallassa, enkä juuri pysty mihinkään hyödylliseen. Luovun tylsästä talviminästäni ja rupean holtittomaksi, kesästä intoilevaksi idiootiksi.