Tänään oli yksi niitä erittäin harvoja kertoja, kun faija huomioi mun kasvissyömisen: se toi töistä säkillisen Gogreenin kikhernepurkkeja. Oon äärimmäisen laiska laittamaan mitään ruokaa itsekseni, olkoonkin että olis vaikka koko päivä aikaa. En mä mitään soijajuttuja jaksa laitella, mut nyt voisin jotakin oikeaakin ruoka ehkä saada tehtyä, ei niille kikherneille tarvitse tehdä mitään, ainakaan paketin mukaan. Luulis, ettei vaikka minkään makaronilaatikon tekeminenkään siinä kohtaa olis ylivoimaista, keittäis vaan makaronit ja heittäis vuokaan ja herneet perässä. Ei, tää on kyllä ruoanlaittovallankumous minulle. Mun puolitoista vuotta kestäneellä kasvisruokalinjalla niitä ei oo ollut kovin paljoa. Yks oli kun tajusin, miten hyvää pesto on. Toinen että fetaa ja pinaattia voi laittaa kaikkeen, ja se on yleensä vielä varsin hyvää. Sellainenkin oli kun keksin, että riisin voi laittaa vihanneksia ja vaikka sieniä ja koko komeuteen lisätä juustoa, niin sekin on hyvää. Kyllä, mun kokkailu on hiukka aneemista.

Nyt kun oon ollut mummulla, se on ystävällisesti laittanut mulle aina ei-liharuokaa. Tänäänkin tehtiin sellaista haudutettua vihannesmössöä, siinä oli jotain porkkanasuikaleita, paprikaa, sipulia ja kesäkurpitsaa ja jotain mausteita ja se oli tosi hyvää. Ja muistelen jostakin napanneeni sellaisen väitteen, että pitkään haudutettu ruoka olis jotenkin hyväksi jollekin, öö ehkä ruoansulatukselle tai jollekin kolesterolille, en mä muista mille, mutta kuitenkin.

Toisesta kissasta on tullut älyttömän huomionkipeä. Jos se on vaikka yksin jossakin, se alkaa vinkua, ja sitten jos se kuulee ääniä, niin heti rynnii sinne. Itse asiassa jopa ärsyttävää, jos jotain yrittää tehdä, niin se tunkee heti siihen väliin. Kissojenhan pitäis olla itsenäisiä! Sen takia mä tykkään niistä! Äskenkin se kissa kökötti tuossa tuolin  vieressä ja yritin toisella kädellä sitä rapsuttaa, mut heti kun käänsin katseen tietokoneeseen, niin se hyppäsi syliin. Ei tosin ollut ihan viimeisen päälle tyylitelty hyppy, se raukka on pikkuisen tai oikeastaan aika paljon punkero eikä näin ollen mikään maailman ketterin otus. Okei, kaikesta huolimatta maailman kivoin otus toisen kissani lisäksi <3

Muutenkin kuin ruoanlaitollisesti tuntuu muuten elämä helpottuneen. Moni asia tuntuu oienneen, melkein kuin itsestään. Nyt kun on jonkin sortin töitä tiedossa, on paljon helpompi olla. Viimeiset pari kuukautta on mennyt niin pohjamudissa kieriskellen, että on ihanaa kun on taas sellainen fiilis, että ehkä tästä kaikesta tuleekin jotain.