Vapaapäivä, hiihii. Mutta huomenna alkaa taas tavallinen koulu. Vähemmän hiihii. Oon urheasti sinnitellyt tähän asti, mutta nyt alkaa tuntua että en jaksa enää yhtään päivää lukiossa. Tiedän että pakotan itseni jaksamaan, mutta ei huvittaisi.

Mutta positiivista kehitystä: viime vuonna tuli tällainen turhautuminen ensimmäisen jakson jälkeen. Nyt on mennyt jo kolme. Ehkä ensi vuonna (viimeisenä vuonna) ne kolme jaksoa, mitä on koulua, ei tunnu paljon missään ja kirjoituksetkin menee kuin vettä vaan.

Pitäisi pitää taukoa joistain harrastuksista, tai siis lähinnä tanssista ja siitä saatanan aerobicista. Eihän kipeä nilkka estä kuvataidekouluun menemistä. Kävin lääkärissä tän nilkan takia, ja oli kyllä ihan turhaa. Kyllä, olisin itsekin keksinyt sen, että nilkka paranee jos lepään enkä hypi ja juokse ympäriinsä ja blaaaaahh.

En mä halua lopettaa tanssia enkä sitä aerobicia vaikken tajuakaan, miksi kidutan itseäni käymällä siellä. Jostain kuitenkin pitäis tinkiä, enkä tiedä mikä se olis. Tiedän että toi nilkka ei parane ikinä, jos en ikinä pidä jotain lepäämistaukoa, mutta en halua pitää mitään lepäämistaukoa. Pyh.