Toinen työpäivä kirjastossa takana. Aika pirun puuduttavaa se mitä oon nyt tehnyt suurimman osan ajasta siellä, oon käynyt läpi sellaista vihkostakirjasta, jossa on nuottikirjojen nimiä ja pitää katsoa koneelta, onko niitä ennestään jo siellä kirjastossa. Sitä kun useamman tunnin tekee putkeen, alkaa vähän uupua. Mutta en aio valittaa tämän enempää, oon tosi tyytyväinen, että pääsin tuonne kirjastoon. Tykkään kirjastosta, ne muut työntekijät on ihan jees, mun tehtävät siellä on aika itsenäisesti tehtäviä (ei tarvitse olla sosiaalinen ja normaali koko aikaa, vaan voi nostaa jalat pöydälle, kun haluaa vaihtaa asentoa mutta ei osaa säätää sitä todennäköisesti hyvinkin überergonomista tuolia, josta tulee kuitenkin sattuneesta syystä selkä kipeäksi).

Pikkuisen, tai aika paljonkin, stressaa edelleen kirjoitukset. Tai tässä vaiheessa kai pelkkä ajatus kirjoituksista. Ei ihme kyllä niin paljoa kuin se lukionjälkeinen vaihe. Se kun kirjoituksista on selvitty (joo, ilmeisesti kuitenkin uskon selviäväni niistä) ja mietitään että mitenkäs tässä näin kävi, 19 vuotta, ei juurikaan työkokemusta, lukion päättötodistus kädessä eikä aavistustakaan mitä seuraavat noin 45 vuotta.

Töissä levyjä järjestellessä tulee liikaa sellaisia levyjä vastaan, jotka haluisin lainata. Pitäisi oikein ottaa asiaksi mennä sinne ajan kanssa (ei työajalla voi) ja käydä kaikki levyt läpi. Onneksi oon vaan siellä musiikkiosastolla, siitä ei tulis mitään, jos vastaan tulisi koko päivän kirjoja, jotka haluaa lukea. Eikä työajalla saa lukea, buuhuu.