Ihanaa, kesäloma, viikko yksin kotona, omaa rauhaa. Jotenkin hirveän helpottavaa ja rentouttavaa. Vaikka enhän mä edes pitkään ehtinyt olla helpottunut ja rentoutunut. Alan epäillä, että aina on oltava tietyn verran hermostunut jostakin asiasta, ja nyt kesälomalla ihmissuhdejutut täyttää mukavasti sen aukon, joka jäi koulustressistä.

Pelkään, että tästä kesästä tulee samanlainen kuin viime kesästäkin. Toisin sanoen, pelkään että ihastun taas siihen samaan sälliin ja siitä ei tule mitään (tietenkään, kun minä olen kyseessä). Sitten oon hermostunut ja neuroottinen, mikä on toinen olennainen syy miksei mun ihastuksista ikinä tule mitään. Toinen on se, että mulla on taipumus tehdä mielessäni pienistä ja merkityksettömistä asioista isoja ja merkityksellisiä. Joko kuvittelen että joku tarkoittaa jotain muuta kuin mitä oikeasti tarkoittaa tai sitten tiedostan taipumukseni liioitella ja vähättelen kaikkea. Sama kai se, mitä teen, mutta huonosti siinä kuitenkin käy. Tai lähinnä niin, että säikyttelen ihastuksen tiehensä. Eikä muuten tietenkään pidä unohtaa huonoa itsetuntoa seuraavana syynä listassa, miksi Iidan ihastumiset päättyvät säälittävästi ja surkeasti.

Mitään ei kuitenkaan ei tapahtunut (onneksi). Oon aika hyvä muuttamaan uskottelemaan itselleni jotain päinvastaista kuin mitä oikeasti ajattelen. En niin hyvä, että jos ihastuisin, pystyisin puhumaan itselleni järkeä, mutta sen verran hyvä, että jos en oo vielä ihastunut, pystyn ehkä välttämään sen ja säilyttämään mielenrauhani. Nyt pitää olla kylmän rauhallinen ja ehkä vähän laskelmoidakin. Kuulostaa aika pahalta, mutta en laskelmoi siinä mielessä, että manipuloisin muita ihmisiä. Itseäni vaan, ja sitäkin sanoisin eräänlaiseksi ennakoivaksi puolustusmekanismiksi.

Kotona on kyllä oudon hiljaista (ja suhteellisen siistiä, ainakin jos vertaa siihen, miltä näyttää silloin kun murrosikäiset pikkuveljeni porsastelevat täällä). Hassua, on vaan minä ja kissat. Mutta se on mukavaa. Kohta aion katsoa Nuoren Hannibalin (joo tiedän, ei ole kovinkaan kummoinen leffa, mutta nuoren Hannibalin näyttelijä on niin grrnam) ja voisin juoda vähän lauantailta jäänyttä valkkaria hienosta synttärilahjaksi saadusta lasista.