herra Morkkis sua muistaa, ainut jolla juttu luistaa.

Toisin sanoen: olin yksissä illanistujaisissa ja vähän mokasin. Ensimmäinen kerta kun tällä tavalla töppäilin, tai siis kävi yhden illan juttu tai miksihän sitä nyt sanoisi. Humalassa se tuntui noin pääsääntöisesti ihan hyvältä idealta, mutta aamulla olisin halunnut hakata päätä seinään ja itkeä. Vaikka en mä oikeastaan juuri mitään tehnyt. Elizabeth Bennet tuskin olisi tehnyt niin, mutta Bridget tai Samantha Jones todennäköisesti olisi tehnyt niin. Aamulla oli kyllä melkoisen kiusallista.

Se täytyy sanoa, että aivan ihanaa, kun ihmiset välittää: neljä eri ihmistä sanoa tälle yhden illan tempaukselle että parempi olla kiva Iidalle tai suututaan ja tullaan nuijimaan kirveillä. Oli ehkä vähän turhan melodramaattista, mutta siitä tuli aivan ihana fiilis. Että jotkut välittää eikä halua että käy huonosti. No, vähän huonosti siinä saattoi käydä, mutta ei niin huonosti kuin olisi voinut käydä.

Hassua, että yksi niistä, joka sanoi että pitää olla kiltti Iidalle, on sellainen jonka näin sinä iltana kolmatta kertaa. Ensimmäisellä kerralla kun näin sen, vaihdoin sen kanssa korkeintaan pari sanaa ja seuraavalla olin vähän känniääliö. Se vaikuttaa tosi kiltiltä ja ujolta, jotenkin symppikseltä, vaikken olisikaan ehkä uskonut päätellen siitä, että se oli armeijassa tekemässä jotain juttuja (mahdollisesti käskemässä niitä uusia alokkaita? Tai joitakuita muita?). Ja tämä sälli vaikutti paljon kivemmalta kuin se yhdenillansäätö. Ja joo, kyllä, oon hirveä ihminen.