Krooninen vaatekriisini on saanut uusia ulottuvuuksia ja laajentunut myös korukriisiksi. Oon järkyttynyt tajuttuani, että mulla EI OIKEASTI OLE muita vaatteita kuin ne mitä mulla on. Okei toi kuulostaa siltä että oon vähän tyhmä. Mahdollisesti sitäkin, mutta haluan aina uskoa, että mulla on jossain kaapin perällä vaatehelmiä, jotka vain odottavat löytymistään. Tämä on siis se asia, jonka avulla jaksan pukeutua joka päivä typeriin, inhottaviin ja huonosti istuviin vaatteisiin (okei yksinkertaisesti sen päivän fiilikseen sopimattomiin vaatteisiin - päivä on pilalla jos on vääränlaiset vaatteet), kun uskon, että löydän huomiseksi sitten paremmat vaatteet. Mutta nyt siis tajusin, että niitä helmiä ei ole. Ei, yksinkertaisesti, ei ole. Toinen traaginen asia on se, että on vaikeaa löytää fiilikseen sopivia korviksiakin. Rakastan isoja ja näyttäviä/erikoisia/omituisia korviksia, mutta yhtäkkiä mun korviksetkin on pettäneet mut! Tällaista ei oo käynyt varmaan ikinä.

Täytyy saada uusia vaatteita. Mulla ei oo sopivia vaatteita mihinkään. Lisäksi tuntuu, että oon lihonut. Jotenkin pinkeä olo. Inhottavaa. Inhoan lihomista. Mä oikein tunnen ne vastatulleet kilot itsessäni painamassa mua maahan. YHHYHHYHHYH. Täytyy kyllä ottaa itseäni niskasta kiinni ja edes pari kiloa laihduttaa. Joulu tosin ei tule auttamaan asiassa.

Oon vihdoinkin innostunut tekemään kuvisdiplomiani. Oon tosi tyytyväinen siihen, mitä oon tähän mennessä saanut aikaan. Ei ole ollenkaan niin toivotonta kuin kuvittelin.