Huomasin, että viikonloput on mun arkielämän kohokohtia. Sepä oli nokkela huomio, kannattaa ehdottomasti ruveta miettimään ja huomioimaan lisää!

Mä selvästi elän viikonlopuista. Alkuviikko menee edellistä viikonloppua muistellessa, joko ihan ekstaasissa tai sitten hirveässä depiksessä, riippuen siitä, millainen viikonloppu oli. Kutakuinkin keskiviikosta eteenpäin alan ajatella tulevaa viikonloppua. Viikko on vain pakollinen väliaika, joka varmistaa sen, että viikonloput eivät kestä ikuisesti eli niiden lumo säilyy.

Tein toisenkin huomion: alkoholia on tullut käytettyä viime aikoina kohtuullisen runsaasti. Varmaan joka viikonloppu... no, aika pitkällä aikavälillä. Ei mitenkään kiitettävää, mutta hengissä yhä oli mikä oli.

Tosin luulen noin ylipäätään, että olis aika yrittää vähän ryhdistäytyä ja järjestäytyä. Mun huone on hirveä sekasotku, hyvä että itsekään löydän täältä mitään ilman tutkaa ja koulujuttujakin on aika lailla kertynyt rästiin. Luulen, että osa mun ihmissuhteistakin, varmaan suurin osa itse asiassa, kaipais myöskin suursiivousta. Tai sitten kaipaan itse päänsisäistä suursiivousta. Identiteettikriisi aka murrosiän II aalto vaivaa mua edelleen, minkä seurauksena mulle kerääntyy kaikenlaisia frustraatioita joidenkin ihmisten suhteen. Ah niin, mun oman pään sisällön perusteellinen siivous, järjestely ja inventointi helpottais kovasti asioita. En vaan oikein osaa paikallistaa sitä puristavaa kenkää, ja kun en tiedä, mistä mä oon kehittänyt sen varsinaisen ongelman, josta tää kaikki on lähtöisin, en saa mitään senkään suhteen aikaiseksi.