Ensiksi: voi perkele että miehet osaa olla hirveitä sikoja, ja tuokin on aivan liian lievä ilmaus tälle yhdelle tapaukselle. Yksi ystäväni seurusteli muutama viikko sitten vähän aikaa yhden kauhean lurjimuksen kanssa. Mä ihmettelin etukäteen että mitävittua, ihanko tosissas sä tosta oot kiinnostunut. Mutta olipa vaan. Ei ne kauaa seurustelleet, muutaman hassun viikon ja olin et jes, hyvä näin, kun ne erosivat. Mutta nyt tää ystäväni tahtoo sen eksänsä takaisin. EEEEEEEEIIIIIIII. Ei ei ei ei ei. Ei hyvä ollenkaan. Se ei oo minkään arvoinen se jätkä, ystäväni puheiden perusteella just sellainen player-ottaja-pettäjä-jättäjä pahinta laatua. Ja se kohteli tätä mun ystävää todella huonosti, teki jotain, mikä on äärimmäinen osoitus kunnioituksen puutteesta, välinpitämättömyydestä ja itsekkyydestä. Me kyllä sanottiin tälle ystävällemme, että se ei oo sun arvoinen, se ei oo minkään arvoinen, mutta mä en usko, että millään, mitä me sanotaan, on juurikaan merkitystä nyt. Tai ehkä siinä mielessä, että jos jankkais loputtomiin niitä syitä, miksi kannattaa pysyä hyvin kaukana erossa siitä ihmisestä, niin ehkä se ystävänikin vähitellen alkais ymmärtää. Toivottavasti. Pelkään, että se päätyy tekemään jotain tosi typerää, koska tässä tilanteessa se ei voi kuin tehdä hallaa itselleen, tavalla tai toisella. Joo, on hirveää kaivata jotakuta ja haluta olla sen kanssa kun ei voi, mutta vielä hirveämmät seuraukset olis sillä, jos ne alkaisivat taas seurustelemaan.

Meni äikän tekstitaito ja enkun kuuntelu, nyt taas pitkä aika, kunnes on jotain. Maaliskuussako vasta? 15.3. taitaa olla äikän esseekoe, se on kai seuraava. Torstaina penkkarit (yay), mulla on penkkariasukin kutakuinkin koossa ja valmiina! Pitää vähän pientä askartelua harrastaa, mutta muuten aika lailla. Sit perjantaina abiristeily (yay), paitsi et en oikein tiedä miten kauheutta odottaa. Mulla ei oo oikein viime aikoina ollut kovinkaan paljon baareiluintoa. Ehkä mä oon oikeesti juossut ulkona kyllästymiseen saakka. Tai en, ei, en missään nimessä haluis olla taas viikonloppuja yksin kotona, musta on ihanaa lähteä jonnekin ja nähdä ihmisiä. Sellaisia joista oikeasti tykkään, vois kai lisätä tähän kohtaan.

Baareiluinnon vähenemiseen vaikuttaa se, että ne baarit täällä, joiden keski-ikä ei ole siellä kolmenkympin tuntumassa, on täynnä lukiolaisia. On niin ärsyttävää lähteä baariin, ja nähdä samat perkeleen naamat kuin koulussakin. Ei siinä mitään, jos tykkäisin niistä. MUTTA KUN MÄ EN TUNNE NIITÄ ENKÄ TYKKÄÄ NIISTÄ. Mä en yksinkertaisesti sopeudu niiden joukkoon, mä tunnen olevani ihan erilainen kuin ne. Eikä se haittaa, paitsi silloin, kun haluun juoda ja tanssia ja pitää hauskaa ja ne on perkele siellä samassa paikassa. Arg. Ratkaisu tähän olis laajentaa ehk Helsinkiin, mut blööööö, maksa sitten melkein kymppi jokaisesta baarireissusta lisää junamatkoja, puhumattakaan siitä, et pitäis pitää huolta, että ehtii viimeiseen junaan. Puhumattakaan T-junassa matkustamisen ihanuudesta ja autuudesta.

Siellä abiristeilyllä kuitenkin on niin paljon muitakin lukioita, että ehkä välttyy näkemästä koko ajan niitä kouluihmisiä. Sellaisessa toivossa ainakin elän. Mutta hyvin paska huono yäk (ja ammattimies piti olla), siellä abiristeilyllä on Fintelligens esiintymässä. Siis Fintelligens. Siis suomiräppiä. Anna mun kaikki kestää.