Hiihaa, taas yksi viikonloppu ohi. Tuntuu, että viime aikoina viikonloput ovat olleet sellaista hiljaista oleilua, tää oli pitkästä aikaa taas sellainen viikonloppu, että oli kaikenlaista tekemistä. Tai oikeestaan ei voi sanoa "tekemistä", koska se antaa ymmärtää, että olisin oikeasti tehnyt jotain, koska mitään järkevää en kyllä saanut aikaiseksi. Mut harvinaisen taidokkaasti ehdin paljon tuttuja tavata, tosin vastapainoksi kävin kotona lähinnä vaan syömässä ja suihkussa :D

On taas yhdellä jos toisellakin kaikenlaista ongelmaa, ja oon vähän huolissani niistä. Toisaalta oon myös hiukan pettynyt: milloin kivat, ihanat, hauskat ja vilpittömät ystäväni muuttuivat niin itsekeskeiseksi ja/tai lapsellisiksi? En mäkään täydellinen ole, mutta odotin vähän enemmän näiltä ihmisiltä. Ihmetyttää vaan, mikähän näihin on mahtanut tulla. Tietenkin on sekin mahdollisuus, että tämä kaikki johtuu musta itsestäni, mutta mä koen itse olevan ihan samanlainen kuin aina, mun elämä on ihan samanlaista kuin aina. Joten: mitä on tapahtunut?

Mun välit mutsiin on taas vähän viilentyneet. Eipä sekään täydellinen ole, ja huimaa kehitystä muuten: alan uskoa, että mä yksin en aina ole kaikkeen syyllinen. Kotona asuminen alkaa pikkuhiljaa olla liikaa, mutta taloudellisesti mun ei ole vielä vähään aikaan mahdollista muuttaakaan. Mulla tulee toisinaan ylimielisyyden puuskia, nytkin on sellainen meneillään, ja kuvittelen muuttavani yksin ja olevani tosi itsenäinen ja kaikki sujuu hienosti ja mahtavasti ja kaikki on vaan ihan loistavaa. Onhan tuo ihan kivaa kuvitelmaa, mut en usko, että mun elämä itsenäisenä ja yksin asuvana olis kuitenkaan kovin hohdokasta, oon oikeasti vähän tyhmä.