Veljeni rippijuhlat. Ei edes ollut niin kammottavaa kuin etukäteen ajattelin. (Kirkko oli kyllä perseestä. Ihme pelleilyä sekin.) Olen ehkä kasvanut jopa iänikuisesta vihaan sukulaisiani -angstista yli. Ehkä. Osittain. Jostain sukulaisistani en vain tykkää, ei voi mitään. Mokomatkin snobit.

Piinaa. Piinaa kun on tämä yksi typerä juttu yhden rakkaan ystäväni kanssa. Se oli joku tällainen minun ajattelemattomuuteeni liittyvä asia, mutta en kyllä oikeasti tiennyt, että se olisi niin iso juttu. Meidän piti mennä leffaankin, mutta en tiedä mitä siitä tulee, kun en tiedä mitä tämä ystäväni ajattelee, onko se vihainen, vittuuntunut vai jotain muuta.

Tähän liittyy kai se, että vaikka me muuten ollaan hyvin samalla aaltopituudella, niin tällä ystävälläni on kaiken kaikkiaan tosi paljon rankempia ja erilaisia muistoja ja kokemuksia kuin minulla, ja sen takia tuntuu, etten oikein osaa tukea tai auttaa sitä, tai joissain asioissa edes ymmärtää. Eihän siinä yleensä mitään, mutta aina silloin tällöin on vähän vaikeaa, kun tulee... tällaisia juttuja.

Ja tästä taas tulee mieleen sellainen asia, jota mietin tosi usein. Että kuinka paljon on mahdollista olla objektiivinen ja puolueeton? On tosi vaikeaa tietää, mikä on oikeasti totta ja mikä ei, kun kaikilla on niin erilainen käsitys kaikesta. Haluaisin vain tietää, milloin täytyy joustaa asioissa ja tajuta, että on väärässä, ja milloin taas on oikeassa ja voi vain olla että "joo, no, sano mitä sanot, mutta näin tämä juttu on". Kun en halua olla sellainen kohtuuton tyranni, joka vain rymistelee kaikkien yli. En myöskään halua olla sellainen ovimatto, jonka suuntaan olen kyllä noista kahdesta aina kallistunut. Tai ainakin kuvittelen niin.

Onneksi olen hyvä ajattelemaan, että kaikki lutviutuu, kaikki sujuu aina jotenkin. Muuten olisi tosi inhottava olo siitä välikohtauksesta ystäväni kanssa. Saattaa silti kyllä  olla.

Rehellisesti: ihan hemmetin hyvät biisit, jotka kertovat rakkaudesta, saavat minut epäilemään vakaata päätöstäni siitä, että ei kannata ruveta kuvittelemaan mitään muuta kuin kaveruutta minun ja erään toisen välille (koska ei ole mitään muuta kuin kaveruutta). Mutta joka puolella on tosi hyviä biisejä, jotka yllyttävät ihastumaan. Konnat.