Oijoi. Oli se äikkä. En tiedä, miten meni, voi olla et kirjoitin ihan helvetin huonon esseen, siis minuksi huonon esseen, luulen että noin yleisellä tasolla se oli ihan jees. Niin kun mähän oon niin loistava kirjoittaja et mulle huono essee on muille hyvä. Ei, en sitä tarkoita, paitsi vähän hah haa, mut tiedän et olisin pystynyt parempaankin. Ehkä. Mut oli muuten ihan kökköjä aiheita laittaneet, perkele. Eikä otsikkosuoni syki tänään lainkaan. En edes muista, minkä otsikon keksaisin sille esseelle, joku huono se oli, en tahdo muistella koko asiaa, muuten saatan muistaa sen sittenkin.

Oon jotenkin huojentunut, se on ohi, yksi takana. Tosin se itse koetilanne ei ollut mitenkään kauhea mukava. Mua pariinkin otteeseen alkoi ahdistaa ihan mielettömästi, yhdessä vaiheessa sydän takoi niin kovaa, että kuului varmaan salin toiseen päähän. Mua alkoi pelottaa, et saan kokea uudestaan sen, mitä kävi tossa jokin aika sitten, mikä paniikkikohtaus nyt olikaan. Ihan typerää säikähtää yhdestä paniikkikohtauksesta (tai mistä lie) noin paljon, mut se oli kauhea tuntemus. I alla fall, selvisin kaikesta. Yhdessä vaiheessa alkoi hirveästi naurattaa yksi aivan typerä juttu, joka mun oli totta kai pakko ujuttaa siihen esseeseen mukaan. Niinpä tirskuin mahdollisimman äänettömästi sit itsekseni siinä. Ihmettelen, jos eivät pidä mua seonneena.

Keskiviikkona sit enkku, dibbadabbadii. Hissa edelleen stressaa, enkä selvästikään osaa ajatella muuta kuin koulua. Okei se oli vale, ajattelen mä muutakin, mut sellaista mitä mun olis oman sisäisen tasapainoni kannalta parempi olla ajattelematta. Silti ajattelen.

Olin tänään kaverin kanssa kahvilla, tuli kyllä tarpeeseen. Oli melkoiset palopuheet Alexander Stubbista ja porvareiden kylmistä sydämistä :D Oli hauskaa vaahdota oikein kunnolla ja vetää se palopuhe ihan överiksi. Vaikka oli meidän ateisti-pasifisti-feministi-vegetaristi-sävytteisessä keskustelussa ainakin puolet totta (ps. inhoon -isti-loppuisia määrittelyjä).