Oon tällä hetkellä aivan käsittämättömän väsynyt. Olin varsin iloinen ja tyytyväinen pari päivää, mut sit lannistuin taas, vaikka yritin pitää yllä iloisuusvaihetta. Mut nyt en taas jaksa, huoh. Kenties huonosti nukutuilla öillä on asiaan jotain vaikutusta. Ja sillä, että huomenna kirjoitukset, ja pelkkä ajatuskin uuvuttaa!

Mut sit se on ohi. Kuudentoista tunnin kuluttua tää on ohi. (Kyllä, oon epätoivon siinä vaiheessa, kun lasken tunteja tuskan päättymiseen.) En enää jaksa yhtään tehdä mitään millekään, eikä siitä enää tässä vaiheessa varmaan hyötyäkään olis. Vastailen huomenna miten osaan. Käytän mielikuvitusta. Kyllä siellä on nyt perkele pakko jotain aiheita olla joista mä jotain osaisin sanoa!

Huomenna tiedossa kotiperjantai, ja se sopii mulle paremmin kuin hyvin. Siivoan ja menen aikaisin nukkumaan. Lauantai onkin sitten taas kiireempi päivä, ohjelmaa aamusta iltaan, mut mikäs siinä. Ehkä hyvin nukutun yön jälkeen jaksaa olla taas iloinen ja energinen. Sit voikin ehkä pari päivää ottaa ihan rennosti, ennen kuin rupeaa stressailemaan töiden ja muiden suhteen.

Tänään oli inssi. Pääsin läpi. Ihan itse, ilman mitään typeriä ajo-opettajia tai muita kakkoskuskeja! Tai siis tässä tapauksessa ajo-opettaja tarkoittaa lähinnä isääni. Oon vähän yllättynyt, et pääsin läpi, en nimittäin uskonut pääseväni. Taas huomaa, miten vähän uskallan luottaa omiin kykyihini. Mut oli siinä muutakin, mut oli peloteltu tarinoilla, miten opetuslupalaisia ei tykätä päästää inssistä läpi ekalla kerralla, joten odotin kauhulla jotain autokoulun propagandajuonta. Koska mullehan kaikki on mustavalkoisesti jompaakumpaa kahdesta ääripäästä, ja jos oon jotain kuullut, niin se pitää paikkansa aina ja joka tapauksessa. Tärkeintä tässä nyt kuitenkin on se, että mä saan ajella tuolla ihan itse!