Tein eilen kutsuja ylppäreihin. Ensin olin ihan innoissani, mut kaksikymmentä kutsua on aika puuduttavaa. Niitä vääntäessä huomaa kyllä monia asioita, ensinnäkin on aika pirullista avioerota, joutuu tekemään kaksi korttia yhden sijaan. Toinen sit taas, kun ihmiset muuttavat, ei niitten osoitteita tiedä! Miten ihmeessä voi lähettää kutsun, kun ei ole mitään hajua, mikä on sattuu olemaan se nykyinen osoite niistä miljoonista, joita osoitekirjaan on suhrattu? Ja entäpä kun kirjoittaa kaksikymmentä kertaa "kutsu" korttiin? Jossain vaiheessa siitä tulee hyvin helposti kustu tai hutsu tai jotain muuta, mitä ei missään nimessä pitäisi. Yhteen korttiin kirjoitin tervetutoa, mut onneks sain ehkä pahimman vaurion korjattua.

Oon pettynyt, kun ei oo enää niin aurinkoista, eikä taida kovin aurinkoista ollakaan tässä vähään aikaan. Tosin 5.6. sais olla hyvä ilma, ja tiedän, että on muutama muukin, joka on tätä mieltä. Kaksi viikkoa, oikeastaan alle kaksi viikkoa, juhliin. Kaksi viikkoa, eihän se ole mitään! Oon aika innoissani niistä juhlista, vaikka jännittääkin ihan kiitettävästi, mitä kaikesta tulee. Musta tosin tulee ylioppilas, jaiks. Sen jälkeen musta tulee toivottavasti joku myyjä jossakin kaupassa. Sen jälkeen... öö, opiskelija, vaikka en tiedä, mitä opiskelen. Sen jälkeen... sen jälkeinen aika on kyllä niin kaukaista, että ei pysty ajattelemaan. Ehkä pystyis ajattelemaan: opiskelen ja valmistun, meen töihin, mutta en mä pystyis käsittämään sitä todelliseksi. Sit ois oikeasti aikuinen. Varmaan.