Tarvitsen tekemistä. Istun vaan kaiket päivät kotona ja alan inhota itseäni. En tee mitään, olen vaan, en kestä olla toimettomana. Inhoan omaa saamattomuuttani. Ei tunnu, että olisin yksikseni kotona, tuntuu että olisin yksikseni pääni sisällä. Törmäilen vain koko ajan niihin ajatuksiini, joista haluaisin päästä eroon, mutta ei, siellä ne vain ovat, niin, sillä lailla. Vituttaakin kaikki eikä edes huvita tehdä mitään, silti haluan tekemistä, mieluiten ehkä tuijottaisin telkkaria ja unohtaisin kaiken, mutta ei telkkarista tule mitään, pitäisi ehkä mennä vuokraamaan Frendien tuotantokausia ja tuijottaa niitä, mutta ei olisi oikein rahaa siihen(kään) ja ne helvetin ajatukset joista en pääse eroon. Pitää rauhoittua ja olla ottamatta kaikkea niin vakavasti, mutta vituttaa. Tiedän oikein hyvin, mistä se johtuu, mutta en voi myöntää sitä itselleni ja kaikki tämä vaan menee sekaisin mun päässäni hirveäksi sotkuiseksi möykyksi. Ja syyllä tähän kaikkeen ei edes oikeasti ole mitään tekemistä sen kanssa, että istuisin kaiket päivät kotona tekemättä mitään. Enkä todellakaan halua nähdä yhtään ketään nyt, vaan yksin kieriskelen vittuuntuneisuudessani.

Kylläjoo. On erittäin huono päivä. Pakko saada se pois.