Jätin tänään koululle avaimen, jaiii! Ei lukioon mulla ei enää tosiaankaan ole asiaa. Toivottavasti. Palautin myös (en suinkaan yhtään onneks viime tingassa) yhden kuviskurssin pari tehtävää, jotka oli jääneet roikkumaan. Pikkuisen. Ei tosin niin paljon kuin yhden kaverin, joka kävi samaisen kurssin vuosi sitten, ja sillä on edelleen samat tehtävät palauttamatta kuin mitä mulla oli. Mut onneks se kuviksenmaikka on suhteellisen rento noissa jutuissa. Musta tuntuu että tuollainen huolettomuus on joku universaali kuviksenopettajien piirre, mistä sitten ikinä johtuukaan.

Oon saanut ajokortin, vihdoinkin, jee jee! Tosin on melko vastuutonta päästää mut liikenteeseen. Vähän sitä mieltä olen. Tiedän, et oon holtiton, mut rauhoittuminen on vaikeaa. Pystyn siihen, jos on pakko, enhän mä suurpiirteisellä ajotavallani olis millään päässyt inssiä läpi jos en ois vähän skarpannut. Sitä paitsi se on kivempaa ajaa sillai... vähän rennommin. Ugh, nyt kaikki liikennepoliisit ja -psykologit epäilemättä käy mun kimppuun! En mä vaan voi tälle mitään, vauhdin hurma vie helposti mukanaan. Mut en mä mitään oikeita vaaratilanteita aiheuta kuitenkaan, tahallani ainakaan. Senkin vois ehkä mainita, et kyllä ne vaan ovat oikeassa, kun sanovat, ettei kiihtyneenä pitäis ajaa. Just tänäänkin äärimmäisen vittuuntuneena ja turhautuneena kun ajoin, niin huomas heti että on joku pakottava tarve painaa kaasu pohjaan ja tehdä mahdollisimman äkkinäisiä käännöksiä. Kyllä mä hillitsin itseni kuitenkin, ei hätää.

Pääsiäinen, tietää pitkää viikonloppuna, tarkoittaa monta päivää saman katon alla koko perhe. Siinä jos missä kyllä hajoaa pää. En olis ikinä uskonut tätä sanovani, mut viikonloppuisin odotan vain maanantaita. Kun ei mulla mitään koulua tai töitä ole, mutta muilla on, ja näin ollen saan olla rauhassa.

Mut palatakseni siihen, et mulla on koulu loppu: aivan ihanaa, ettei tarvitse päntätä ja lukea ja opiskella koko ajan. Voi keskittyä muihinkin juttuihin. En oo pitkiin aikoihin lukenut mitään muuta kuin koulukirjoja, mutta voin lueskella kaikkea kivaa. Mulla on just Anna Karenina kesken, ja on aivan ihanaa kokea se tunne, kun lukee jotain hyvää kirjaa, ja sit ei vaan malttais odottaa et pääsee taas lukemaan. Voin sanoa, et koulukirjojen kanssa tätä fiilistä ei ollut. Oon myös hiukan piirrellyt, mikä on toinen aivan mahtava asia. Alan saada taas kiinni kaikenlaisesta, mistä nautin mut jotka syystä tai toisesta ovat jääneet. Niin kuin tuo piirtäminenkin, en tajua, milloin ja miksi jätin sen. Piirtäessä tai lukiessa tuntuu, että alan saada itseäni taas kasaan. Tai ainakin jotain osasia. Että olisin joku oikee ihminen. Tosin edelleen tästä huolimatta suurimman osan ajasta tunnen olevani vähän huijausta. Sisältä ihan ontto, ulkoa päin lähinnä vaan huterahko kuori.