Oon löytänyt Maija Vilkkumaan oikein kunnolla nyt. Oon aina tykännyt Maijan biiseistä, jos on tullut vaikka radiosta tai jostain, mut nyt aloin ihan kuuntelemalla kuunnella tuota Se ei olekaan niin -levyä, ja ei vitsi! Oon ihan rakastunut. Tää on selvästikin sitä etenemistä, jota olen pitkään kaivannut, uusi virike ja sillä lailla.

On perjantai-ilta ja oon kotona ja oon siitä tosi iloinen. Oon ollut viikonloppuisin nyt vähän liikaakin kaikkialla muualla paitsi kotona, ja nyt tuntuu oikeasti tosi hyvältä, kun on vaan omissa oloissaan. Ei edes tee mieli lähteä minnekään. Oon tyytyväinen, kun voin kuunnella Maija Vilkkumaata (hihii) ja leipoa (huomenna tulee isovanhemmat jonkin sortin myöhästyneille synttärikahveille) ja lueskella hissaa (tasan neljä viikkoa aikaa, jaiks).

Sitä paitsi voin taas syödä ja juoda kahvia, oon siinä määrin toipunut viisaudenhampaiden poistosta. Oikein mukavaa. Tekis mieli itse asiassa katsoa Muumeja ruotsiksi. Ei voi sanoin kuvailla sitä, kun huomaa ymmärtävänsä jotain ruotsinkielistä. Ruotsinopiskelu on niin... sanotaanko tunteita herättävää. Mulla ei ole mitään ongelmaa ruotsin kanssa, mä itse asiassa tykkään siitä, kummallista kyllä, mutta kyllähän yläasteaikoina ja lukiossakin on melkoisesti angstailtu sen kanssa. Ja nyt oon päihittänyt sen! Hahaa.