Musta on viikon aikana kehkeytynyt joku ihme teeaddikti. Minusta, jolle aikaisemmin kaksi päivää ilman kahvia oli täyttä tuskaa. Nytkin on teekuppi tuossa vieressä (hunajapensasteetä, nams). Lisäksi alkaa tuntua, että mitä enemmän mä teetä juon, sitä enemmän sitä tekee mieli. Eikä normaalikokoiset kupit riitä tyydyttämään mun teenhimoa. Alan kohta kehitellä jotain ryöstöjuonta yhden tuttavan litran mukia varten.

Sain hirveän sätkyn, että kohta ne kirjoitukset jo on. Ja sitten ne on ohi ennen kuin tajuaakaan. Oon ollut hirveän laiska ja saamaton ja hyvä on, tyhmäkin. Nukun vaan ja litkin sitä teetä joko kotona, kahvilassa tai kaverilla. Niin se elämä vaan menee sitten ohi, eikä huomaakaan mitään.

Tulevaisuudensuunnitelmat alkaa tuntua jo vähän paremmilta. En mä edelleenkään pysty ajattelemaan kuin vuoden etukäteen, ja sekään ei kovin helposti luonnistu. Enkä oo yhtään varma, tuunko ikinä tekemään mitään järkevää, mutta oon jotenkin omaksunut sen asenteen, että ensi syksy joka tapauksessa tulee, halusin tai en, joten yhtä hyvin voin hyväksyä sen tosiasian. Saa sitten nähdä mitä silloin puuhastelen.

Alle viikko äikän esseekokeeseen, JAIKS. Miten mä pärjään siinä ää mistä pitää kirjoittaa ää. Luulen, et aineistoesseetä tuskin kirjoitan, ellei se aineisto sit oo joku tosi iskevä. Otsikkoesseet on aina tuntuneet enemmän luontevilta. Aineisto, perkele, siihen pitää viitata ja pitää tulkita ja pitää esittää omia näkemyksiä siitä ja vaikka mitä. Helpompi, kun voi vaan esittää niitä omia näkemyksiään.

Ihme sekoilua. Mahdanko ikinä olla tasapainossa itseni kanssa? Viisas tai ees suhteellisen sees?