Ääääplää. Oli työhaastattelu. Ääääöö. En pääse sinne kuitenkaan. Itken koko kesän yksin kotona. Pläöäää. Plöhhg.

Siellä on kevät! Aurinkoa ja valoa ja loskaa ja vettä! Juhuu! Hiekkaa! Pikkukiviä kengät täynnä! Koko talvi on mennyt ihan tyhmästi, oon ollut kipeenä ja stressanut kesätöistä ja kaikkea. Kevät on ollut vaan silleen "voiei, kohta on jo kevät, mistä saan kesätöitä, apuapua", ja oon unohtanut että kevät onkin ihanan lämmin ja valoisa ja muutenkin varsin mukava. Talvi on ankea. Nyt miettii kevättä, niin jotenkin kaikki muu tuntuu kaukaisemmalta. On vaan kevät ja vihreää. Ei tosin ihan vielä. Mutta pian on. Tai ainakin jonkin ajan kuluttua.

Jos pääsen töihin ostan kyllä heti monta paria kenkiä kun saan palkan. Lähden Pietariin tai Lontooseen tai jonnekin. New Yorkiin. Wieniin. Kapkaupunkiin. Minne rahat riittää. Sitten sipsuttelen siellä uusilla kengilläni. Haluun matkustella. Haluun töitä että voin matkustella. Ois vaan joku jonka ottaa matkalle mukaan.