Aargh aargh. Tulin kotiin joku puoli tuntia sitten. Ensimmäinen asia mitä tein oli suihkuun ryntääminen.

Jotenkin päädyin yhdelle tutulle, oikeastaan kaverinkaverille, vaikka olinhan mä sen aiemmin tavannut jo, mutten ikinä käynyt niillä. Se oli ehkä joku likaisin ja paskaisin ja rumin kämppä, jonka olen ikinä nähnyt. Jos on kaksi vaihtoehtoa, bajamaja ja sen kämpän vessa, valitsen riemumielin bajamajan. Muutenkin siellä oli aika tylsää, olivat näitä ihmisiä, jotka laittaa musiikin täysille ja keskustelee huutaen, kun normaalia puhetta ei kuule. Pyörittelin vaan siellä vähän silmiäni, yritin jotenkin päästä mukaan tunnelmaan. En päässyt. Heti kun pääsin kotiin, oli pakko mennä suihkuun, niin inhottava olo.

Ainoa mitä voin enää sanoa on luojan (tai minkä lie) kiitos siitä yhdestä bakteerista, jonka olen tuntenut niin pitkään, kymmenen vuotta, ja ollaan yhä ystäviä, vaikka tiedetään toisistamme niin paljon, ahaha. Ollaan jotenkin niin samalla aaltopituudella, en ole tuntenut ketään toista, jota voisi sanoa sielunsisareksi. Joo, ja nyt alan pateettiseksi (mutta en sentään vielä itke).

Maanantaina kouluun. Ehkä vähitellen totun ajatukseen. Ehkä jopa onnistun suhtautumaan neutraalisti kouluun, jos en sentään positiivisesti. Jiihaa. Parempi olla ajattelematta liikaa, silloin tulee vaan kaikkea negatiivista mieleen. Kyllä se tästä.