Haluun töitä. Mitä tahansa töitä. Haluun herätä aamulla (voi kun sais nukkuu edes puoli tuntia vielä mut pitää herätä), ehtiä lukea hyvällä tuurilla ensimmäinen sivu lehdestä ja juoda puoli kuppia kahvia ennen kuin pitää syöksyä töihin, mistä sit väsyneenä raahautuu kotiin iltapäivällä eikä juuri mitään ehdi tehdä ennen kuin täytyy käydä nukkumaan koska huomenna on herättävä uudestaan!

Työttömänä ja kouluttomana ei oo yhtään niin kivaa. Eiköhän se, et haluun ankeet arkirutiinit takaisin, kerro jo, että työttömyys on vielä nihkeämpää kuin töissä käyminen? On hirveen helppoa sanoa, mitä pitäis tehdä et sais töitä, mut tää todistaa karusti sen, että ilman koulutusta mihinkään lukion papereilla ei oo oikeen saumaa mihinkään. Eikä niitä työpaikkoja, joita ehkä vois saada, oo mitenkään liikaa, eikä asioita todellakaan paranna se, et en tosiaan ole ainoa maailman ihminen tässä tilanteessa.

Sit kun sais töitä, vois muuttaa omaan asuntoon. En mä mitään kummoisia edes tarvitse. Joku yksiökin kelpais, melkein mistä päin kaupunkia tahansa. Tietenkin olis kiva lähellä keskustaa ja asemaa asua, mut pystyisin mä kauempanakin asumaan, onhan mulla pyörä. Ja kyllä mä tiedän, että pystyisin elämään niin pienesti kuin on pakko. Oon miettinyt, että totta kai jos sais töitä ja oman asunnon, niin en vois samalla tavalla rahaa käyttää kuin nyt, mut toisaalta se, et sais asua omillaan, on mulle tärkeämpää kuin baarissa ravaaminen ja ulkona syöminen. Tosin nytkään en tee niitä kovin usein, baareilukin on yllättävää kyllä jäänyt vähemmälle viime aikoina.

On kaverin kanssa puhuttukin, että muutettais yhdessä johonkin. On puhuttu kaksiosta, mutta en tiedä, toimisko se käytännössä oikeasti, vaikka kuinka teoriassa se tuntuu aivan mahdolliselta, että olohuoneesta tehtäis toiselle huone. Mut sit taas kolmion vuokra olis enemmän kuin kaksion... Tosin tän pohtiminen tällä hetkellä on aika pitkälti täysin turhaa, koska kuka vuokraa asunnon työttömälle?

Tosin vikinä ja itku ei auta mitään, täytyy vaan jaksaa hakea niitä töitä. Argh.