Oijoi. Uskaltauduin katsomaan, mitkä oli enkun kuunteluiden vastauksia ja vähän niitä äikän tekstitaitojuttuja. Oijoijoi. Kylmäsi oikein kunnolla, tais mennä aivan päin vittua. Kuvat Iida idiootti kuvat totta kai kuvat! Hitto kun mä vielä aivan selkeästi muistan ajatelleeni siinä tekstitaidossa kolmostehtävää tehdessä, että pitäiskö siitä kuvasta sanoa jotain. Ja sanoinko minä? Eeeeeeeen sanonut, enpä tietenkään. Urgh. Ja se enkku sitten, apua. En uskaltanut kovin syvällisesti tutustua niihin oikeisiin vastauksiin. Siunattu tietämättömyys on mennyttä silti. Sitä tunnetta ei voi kuvailla, kun huomaa mokanneensa jossain tärkeässä pahanpäiväisesti. Se on kuin putoais, paitsi että ikinä ei osu maahan. Toivoo kuitenkin että osuis, koska se tietäis nopeaa loppua tälle kaikelle. Kuitenkin vaan putoaa putoaa putoaa loputtomiin. Jotenkin tietää, että jossain häämöttää tuskallinen loppu sille kaikelle putoamiselle, mutta ikävä kyllä se ei ole lopullinen loppu, vaan siitä on vain noustava ylös ja jatkettava matkaa mustelmilla ja ruhjeilla ja avohaavoilla.

 

 

AUTSAUTSAUTSAUTSAAAAAAAUUUUUUUUUUTTSS