Harvoin tulee sellainen WHOOAAAA, LOISTAVAA -elämys, mutta nyt on tullut sellainen. The Baseballs, jotain aivan mahtavaa. Heti kun kuulin niiden version Hey there Delilah -biisistä, josta tykkään aivan älyttömästi, olin ihan myyty. Joskus 12-vuotiaana olin ihan hurahtanut rock'n'rolliin, Elvis jeii, ja nyt kuusi vuotta myöhemmin se hullaannus taitaa tulla takaisin.

Ja muuten oon sekoamassa. Ihmissuhteet solmuisia, rästiin jääneet (no hyvä on, jätetyt) tekemiset ahdistaa, koulu on tyhmää, koeviikko alkaa uhkaavasti lähestyä pikkuhiljaa. Joo onhan siihen vielä aikaa, mutta bääm! Vajaa kaksi viikkoa menee äkkiä, ja sitten sitä huomaakin, että eiperkele, en oo yhtään lukenut kokeeseen, joka muuten on ylihuomenna. Kyllä, tiedän miten sen välttäis, mutta oon laiska ja taipuvainen jättämään asiat rästiin. En osaa ajatella pitkäjänteisesti ollenkaan, vaikka varsin hyvin tiedän, että joudun jossain vaiheessa kohtaamaan ne asiat, jotka nyt siirrän myöhemmäksi.

Oon ehkä vähän väsynyt. Haluisin vaan nukkua ja syödä ja olla ulkomaailman kanssa tekemisissä hyvin valikoidusti.