Enää yksi viikonloppu kirjoituksiin. Ruotsia en oo lukenut läheskään tarpeeksi, mut luulen että osaan aikalailla sen minkä voin osata. Toki aina voi jotain sanoja lukea, mutta oon tullut siihen tulokseen, että osaan ne kielioppijutut aika hyvin. Lukaisen perjantaiksi vielä kaikki kirjat läpi, kertaan pronomineista milloin tulee mikäkin muoto adjektiivista ja substantiivista ja sit kielioppikirjan takaa niitä teemasanastoja.

Sit maanantaina on psykan kirjoitukset. Iiiiks. Sain psykan esseestä 5-/6 pistettä, oon aika tyytyväinen siihen. Jos vaan samalla lailla menee, niin ehkä jopa E:n voisin saada. Oon aika järjestelmällisesti saanut kaikista ikinä kirjoittamistani esseistä neljä viisi pistettä, joten jos mun aikaisemmista osaamisista voi mitään päätellä, niin keikkuu siinä M:n ja E:n välillä mitä voisin saada. Tai siis näin oon laskeskellut aikaisempien pisterajojen ja kaiken perusteella. Ja koska selviytymisodotukset, eli odotukset siitä tuleeko epäonnistumaan vai onnistumaan ja missä määrin voi itse vaikuttaa onnistumiseensa, vaikuttaa siihen, kuinka suoriutuu jostain tehtävästä, aion elää näiden ylioptimististen kuvitelmien vallassa seuraavan viikon.

Sunnuntaina aion tehdä jotain tosi mukavaa ja rentouttavaa ja syödä hyvin ja mennä aikaisin nukkumaan. Kaikki menee ihan hyvin. On ihan luottavainen olo. Oikeasti. Sitä paitsi voin sanoa, että oon kyllä sisäistänyt (ainakin likimain), miten saa aikaan hyvän esseen ja kaikkea, ihme kyllä. Koulun alkamisesta oikeastaan tähän saakka olin ihan paniikissa, mutta nyt hahmotan aika hyvin mitä osaan ja mitä kaikkea kirjoituksissa pärjääminen vaatii.