Mun ja Facebookin suhde ei ole ihan vielä vakiintunut. Luulin, että ihmisten vakoilu ois hauskaa, mutta erehdyin: kukaan ei tee mitään mielenkiintoisia paljastuksia mistään. Kaikki vaan itkee koeviikkoa ja vaikka mitä. Ehkä se johtuu siitä, että suurin osa mun kavereista siellä on lukioihmisiä. Ne on... lukiolaisia. Ei sitä voi tarkemmin määritellä, toi käsite on osuva ja kattava. Ne on lukiolaisia. Ja ne vakoillut asiat, jotka eivät ole tylsiä, ovat masentavia. Päästään inssistä läpi ja saadaan töitä ja vaikka mitä. Pöh :<

Sain luettua loppuun sen Crime and Punishmentin. Mulla on ollut se kesken öötosipitkään, mut sain sen luettua. Hyvä kirja. Hienoa. Varmasti mulla on siitä muutakin sanottavaa. En vaan tiedä mitä. Tykkäsin siitä oikeasti, ehkä paras tähän mennessäni lukemani Dostojevskin kirja, mutta ei tullut sellaista whoaa-elämystä. Tosin ne on aika harvassa nykyään muutenkin, joten eipä oo kyllä mikään ihme.

Oon tosi ailahtelevainen. Tänäänkin olin yhdessä vaiheessa tosi hyvällä tuulella ja intoa piukassa, mutta nyt oon vaan lievästi kyllästynyt ja mikään ei oikeastaan kiinnosta. Päivän aikana tunteet menee laidasta laitaan, ei oo mitään sellaista tasaista perusmielialaa, ellei lasketa sitä, että loppujen lopuksi kaikki on vain sitä mitäänsanomatonta miltääntuntumatonta harmaata. Mutta tunteet voivatkin kestää vain muutamia minuutteja tai jopa sekunteja. Niin sanoo psykologian neloskurssin oppikirja.

Vähän pelottaa sitten, kun kolmas jakso alkaa. Viimeinen jaksoni lukiossa. Se tarkoittaa oikeasti sitä, että lukio loppuu, mun päiväkoti loppuu, mulla ei oo mitään tekemistä. Oon aivan täysin aavalla ulapalla ensi syksyn ja kaiken kanssa. Oon itkenyt sitä kavereille ja opolle ja ties kenelle, mutta kukaan ei sano mitään oikeasti hyödyllistä. Ja eihän sitä voi olettaakaan, että joku muu sanois mulle mitä mä haluisin tehdä. Mutta vituttaa hiukan sellaiset yleispätevät ympäripyöreät neuvot, kun EN TODELLAKAAN TIEDÄ MITÄ TEEN. Eikä voi sanoa, etten olis etsinyt tietoa tai miettinyt asiaa ollenkaan. Mun kummallinen ailahtelevaisuus taitaa vaikuttaa tässäkin. Mutta miten jotkut ihmiset tuntuvat tietävän, mitä haluavat? Mulla on jo vaikeuksia päättää millaiset hiukset tahdon leikata tai mitkä vaatteet laitan päälleni, kun teen jokavuotisen vierailuni ulkomaailmaan.