Oon kipeenä. Kuumetta, flunssaa, yskää, kaikkea. Ja sopivasti koeviikko samaan aikaan. Oon käynyt koulussa vaan tekemässä kokeet, koska en haluais tehdä niitä uusinnassa enkä edes tiedä miten sekin järjestyisi että tekisin joku neljä koetta uusinassa vaan sen takia etten voi tulla kouluun kun mulla on pikkuisen kuumetta. Koska eihän yli 38 astetta kuumetta vielä mitään eheeeiei. Paitsi että joku tyhmin idea ikinä, mennä kokeisiin kipeänä. Mä en tajua mistään mitään ja ajatus koko ajan katkeilee.

Aika on mennyt nopeasti. Viime syksy ja tämä talvi on menneet kauhean äkkiä. Parin viikon päästä on wanhat ja mä täytän 18. Jotain mitä oon odottanut tyyliin 15-vuotiaasta. Tai siis en odottanut silleen että enää kaksi vuotta kuus kuukautta ja viis päivää, vaan tyyliin että no sit kun oon 18 ja täysi-ikäinen niin voin tehdä sitä ja tätä ja vaikka mitä, mitä nyt en voi. Ja yhtäkkiä oonkin oikeasti 18... tai siis olen parin viikon kuluttua. Eihän se kuulosta yhtään uskottavalta. Että minä olisin oikeasti 18. Kun en ole ikinä aikaisemmin ollut 18 (luonnollisesti en tietenkään) niin se tuntuu jotenkin kaukaiselta ajatukselta. Mutta bääm! Se onkin totta. Vaikka toisaalta, tuskin se asioita paljon muuttaa. Sen verran, että voin osta  i h a n  i t s e  (laillisesti) tupakkia ja erota kirkosta.

Niin tosiaan, sen lisäksi että voin ostaa itselleni, saan juosta kaikki päivät hakemassa muillekin tupakkaa ja kaikkea muuta. Hi hei.