Olin eilen hammaslääkärissä, leikkelivät irti viimeisen viisaudenhampaan. Hyvä jos nyt sit pääsin niistä lopullisesti. Eikä edes sattunut niin paljon kuin viimeksi; silloinhan ne kiskoivat kaksi samalla kertaa. Siis ei se varsinainen toimenpide sattunut, kun oli puoli naamaa puuduksissa, mutta sen jälkeen! AUHH. Nytkin kyllä sattuu siihen hampaan jättämään kuoppaan suussa, mut Burana toimii. Se tässä vituttaa, kun en saa syödä kuin mössöruokia. Mulla on nälkä ja haluun syödä oikeeta ruokaa! Meillä on vaan jogurttia ja jäätelöä. Mansikkajogurtista en tykkää, enkä siitä toisesta, jota meillä on, siinä on sellaisia typeriä palasia. Jäätelö on hyvää, mut jos ei syö mitään muuta kuin sitä, sekin alkaa kyrsiä! Niinpä, en olis ikinä uskonut sanovani näin. Mut ei sillä nälkä lähde! Mulla on nälkä! Perkele.

Mut ihanaa, on kevät. Melkein kaikki lumet ovat jo sulaneet ja pihalla näkyy jopa pieniä ruohotuppoja. Oon nähnyt leskenlehtiäkin, vaikka myönnetään, en mä niitä omin päin olis huomannut, oon hiukan havainnointirajoitteinen. (Se taas ei ole hyvä ominaisuus autoa ajaessa - ei oo yksi eikä kaksi eikä edes viisi kertaa kun oon ollut vähällä törmätä parkkipaikalla.) Kohta on kesä, tulee lämmintä ja aurinkoa. Vaikka paistaahan nytkin aurinko, ja keittiön lämpömittari näyttää 15 astetta. En kyllä tiedä, onko siellä oikeasti niin lämmin, kun se keittiön ikkuna on kivasti siinä parhaimmassa auringonpaisteessa. Silti, lämmintä! Tää on ehdottomasti parhaimpia vuodenajoista. Kaikki kuoriutuu esiin talvivarusteistaan ja odottaa sitä kaikkea lämpöä ja värikkyyttä. Tiedän, hyihyi mikä klisee kevään aiheuttamasta uudelleensyntymisestä, mutta miten kukaan vois olla tuntematta sitä kun vaan katsookin ulos? Haluisin vielä kyllä sen mainita, että minähän oon melko urbaanisti vieraantunut aika pitkälle luonnosta, ja suurimman osan ajasta en kaipaa sinne takaisin tai mitään. Harvinaisia hetkiä nämä, kun innostun tuntemaan jonkin yhteyden luontoon.