Mulla alkaa syksyllä viimeinen vuosi lukiossa. Sen jälkeen voin tehdä mitä tahansa. Voin mennä töihin (mikä ei tulisi olemaan mikään kovin huikaiseva työpaikka, mutta silti). Voin opiskella mitä tahansa. Voin muuttaa minne tahansa töihin tai opiskelemaan. Vaikka ulkomaille, jos siltä tuntuu. Houkutteleva ajatus. Että voi lähteä minne tahansa, jonnekin kauas. Sais ihan uudet kuviot ja ihmiset, voisin jättää vanhan itseni tänne ja aloittaa ihan alusta. Kukaan ei tietäis musta mitään ja voisin antaa niille millaisen kuvan tahansa itsestäni. Voisin vaikuttaa siihen, mitä ne tietää ja ei tiedä musta, valita mitä kerron ja mitä jätän kertomatta. Jos tapaan jonkun uuden ihmisen täällä, se on kuitenkin jonkun tuttu tai tutuntuttu tai tutuntutuntuttu, ja se vois jotain kautta kuulla vaikka mitä musta, mutta ei jos muuttaisin johonkin Rovaniemelle. Siellä kukaan ei tuntisi mua entuudestaan, joten voisin vaikka valehdella niille suut ja silmät täyteen kaikesta.

Ja tän pateettisen vuodatuksen loppuun voisin lisätä, etten mä ainakaan pysty olemaan kovin pitkään jotain muuta kuin mitä olen. On niin rasittavaa ja energiaakuluttavaa teeskennellä olevansa erilainen kuin on, ja mä oon liian laiska sellaiseen. Joten ne saisivat tietää joka tapauksessa millainen mä olen. Mutta sitten kun ne alkais tietää liikaa, voisin taas muuttaa, hahhah.