Sain kyllä eilen hävetä silmät päästäni kirjastossa. Tapahtumien kulkua vois kuvata seuraavanlaisella yhtälöllä: väsymys + turhan äänekkäät analyysit de Saden ja Nabokovin persoonallisuudesta samaan aikaan kun entinen kuvataidekoulunopettajani menee ohi ja entinen työnantajani tulee kyselemään kuulumisia = hysteria. Oli kyllä sellainen olo että herranjesta, enkö oikeasti osaa käyttäytyä.

Tänään sit jäin koululle tekemään kuvisdiplomiani. Luulin, että se mitä kuvasin on vaan pelkkää sontaa, mutta ei välttämättä edes ole. Editointi auttaa moneen pulmaan. Lisäksi pelkäsin, että mulla olis liian vähän sitä videokuvaa, mutta kyllä mä sellaisen ainakin puolitoista minuuttia saan aikaiseksi. Ehkä jopa enemmänkin. Se puolitoista minuuttia oli aika lailla jonkin sortin ääneenlausumaton tavoite.

Perjantaina koulussa on taas urapäivä, toisin sanoen lukiolle tulee ihmisiä kertomaan omasta alastaan, ja pitää sit kolmea eri alan kertomusta mennä kuuntelemaan. Laitoin nimeni niihin listoihin, hyvähyvä. Ajattelin että oikeasti pitäis yrittää saada irti tällä kertaa jotain tuosta urapäivästä. Ensinnäkin, koska se taitaa olla kyllä viimeinen tontyyppinen tapahtuma mihin mulla on mahdollisuus osallistua, ja toiseksi, koska jos jonnekin haluan opiskelemaan, niin pitäis aika äkkiä saada joku päätös aikaiseksi, että minne sitten keväällä hakis. Täytyy kyllä myöntää, että viimeinen ala, johon ilmoittauduin tutustumaan, ei oikeasti ole ihan siinä mun unelma-ammatit top 10:ssä, mutta purseri kuulostaa hauskalta. Jos oisin vähän toisenlainen, se vois kiinnostaa mua oikeasti.

Tänään tuli abiristeilyn hyttijakolistat näkyville. Perseestä: neljän hengen hytit meni HETI. Noh, eipä siinä muuten mitään, meidän porukka muutenkin hajosi, ollaan sit minä ja toinen porukan osanen kahden hengen hytissä. Inhottaa vaan, kun yksi einiinhyväkaveri, mutta varsin mukava ihminen kuitenkin, ei sit mahtunut meidän kanssa. En tiedä, sen muut kaverit jotenkin sivuutti sen tai mitä lie, ja sit kun ei enää iltapäivällä (listat tuli esille aamupäivällä (!)) ollut niitä neljän hengen hyttejä, niin tuli vähän paska fiilis, kun tää yksi oli hyttikaveritta. Ei se nyt mitään, eihän siellä kuin nukuta, mut silti.

Huolimatta noista hyttijako-ongelmista, oon sittenkin aika innoissani lähdössä sinne abiristeilylle. Okei, vielä monta kuukautta helmikuuhun, tai itse asiassa kaksi, mikä ei itse asiassa kovin paljolta kuulostakaan. Laivalle jee!