Phöööö. Taas tällainen päivä jolloin olis äärimmäisen helppo antautua itsesäälin valtaan, kun mikään ei huvita ja kaikki on tyhmää. En kuitenkaan aio antaa itsesäälille valtaa (tällä kertaa), vaan rupean syömään. Katsomaan Frendejä ruotsinkielisillä tekstityksillä, hehehee. Laiskottelen.

Kävin työhaastattelussa joku viikko sitten ja odotin koko päivän sieltä hylkäyssoittoa (ihan kuin ne mut sinne töihin ottais). Huomenna sitten, jos soittavat ollenkaan, vaikka lupasivat soittaa joka tapauksessa. Ehkä on parempi etteivät soita ollenkaan, koska mä en kestä kohdata epäonnistumisia suoraan. Se on melkoinen epäonnistuminen, ettei saa töitä. Se on melkoinen epäonnistumisen kohtaaminen, kun joutuu olemaan silleen että "aijaa, no vai niin, selvä juttu, kiitos soitosta".

 

Mut se on sanottava, että muistan taas miten ihania ystävät voi olla. Miten ihanaa on, ettei tarvitse edes erikseen kysyä onko tulossa mukaan mihin nyt sitten ikinä ollaankin mahdollisesti menossa, vaan on itsestään selvää, että totta kai on mukana.