Tulin tossa joskus iltapäivällä katsoneeksi Ruman Bettyn. En oo sitä pahemmin katsonut, vaik oikeastaan vois, Betty on sen verran symppis ja hyvin samaistuttava, varsinkin tän päivän (tai oikeastaan eilisen, kellohan on jo keskiviikko) jaksossa. Betty oli tosi ihastunut johonkin Jesseen, mut sit tää Jesse päätyikin suutelemaan Amandan kanssa, ja Betty vielä käveli just sisään näkemään sen! Kauheaa. Tiedän niin hyvin sen tunteen. Itse onnistun aina karkottamaan tavalla tai toisella kaikki, joista oon kiinnostunut. Aina, en tajua miten oikein teen sen. Sitten ne vakuutteli Bettylle, että sit kun joku rakastuu siihen, niin se kans rakastaa sitä oikeasti ja dahblahblah. Sekin on hyvin tuttua minulle, ja mä en todellakaan millään jaksais kuunnella sitä sontaa et kyllä sä jonkun löydät, sä oot oikeesti tosi ihana, sit kun sitä vähiten odottaa niin sä tapaat sen jonkun. Se vaan alkaa vituttaa, kun ihmiset kokee velvollisuudekseen "piristää" mua tolla. Hyvähän niiden on sanoa poikaystäviensä kainalosta noin! Sitä paitsi tuollaiset niin läpinäkyvät kliseet on siitäkin ärsyttäviä, että ne eivät tarkoita yhtään mitään. Inhoan sitä, kun laotaan jotain ääliömäisiä sananparsia ihan vaan et olis jotain kommentoitavaa. Ihan totta, jos ei oo mitään sanottavaa, jossa olis jotain sisältöäkin, parempi olla hiljaa.

Tylsyyksissäni oon taas kokeillut vaatteita ja meikkaillut. Kokeilin ihan vaan mielenkiinnosta (ja ajan tappamiseksi) erilaista silmämeikkiä kuin mitä mulla yleensä on. Rajaukset alaluomella ei sovi mulle yhtään, näytän ihan joltain mieheltä tai nuoruuttaan etsivältä kolmevitoselta alkoholistilta. Sit kans kiharsin suoristusraudalla hiuksia, alkaa sujua jo aika hyvin. Suoristusrauta kuuluu tällä hetkellä mun kymmenen rakastetuimman tavaran joukkoon aivan ehdottomasti. Keksin aivan loistavan kampauksen, jonka haluan ehdottomasti askarrella taas päähäni sit, kun oon seuraavan kerran lähdössä johonkin. Ehkä vappuna? Ei tavallisena baari-iltana enää oikein jaksa kauheasti laittautua. Baareilustakin on tullut vähän ankeaa, jostain syystä mulla ei oo oikein fiilistä mihinkään sellaiseen. Ei edes huvita tanssia, musiikki on ihan kakkaa. Kyllä vain, vieraantumisen tunne jatkuu vaan, vaikkei enää olekaan koulua. Nyt ilmeisesti se, mitä lukio oli mulle, on laajentunut koko maailman kattavaksi olotilaksi.

Mut vappu... Hmmm. Ehkä mun lempparijuhla. Vappu ja uusi vuosi on kivimpia, juhannus myös mahdollisesti, koska se on kesällä. Tiedän jo, mitä laitan päälle sit vappuna, miten laitan hiukset ja mitkä korvikset. En edes tiedä, mihin oon menossa, mutta tuollaiset seikat oon miettinyt valmiiksi. Onneksi en suinkaan pinnallinen ainakaan ole. Oli kyllä vähän yhden kaverin kanssa puhetta Helsinkiin päin lähtemisestä. Olis hyvin virkistävää tavata uusia ihmisiä. Tokihan täälläkin tapais uusia ihmisiä jos vaan jaksais lähteä mihinkään, mut sinne Helsinkiin ois kiva lähteä siinäkin mielessä, että vaikka se onkin tuttu paikka, niin kuitenkaan siellä ei tuu käytyä niin usein. Mut vappuunkin on vielä aikaa.