Tänään on ollut huono päivä. Ärsyttää, kun on ollut huono päivä. En mä tykkää olla huonolla tuulella. En mä tykkää huonoista päivistä. Silloin kaikki asiat vaikuttaa pahemmilta kuin mitä ne oikeasti on, ahdistun ja stressaannun kaikista pikkuasioista. Kuvittelen miten kaikki ovat mua vastaan ja nauravat mulle selän takana.

En mulla kovin usein edes ole huonoja päiviä. Muilla ihmisillä, perheenjäsenillä ja ystävillä, on ehkä huonoja päiviä, ja mä kärsin siinä sivussa niiden päivien huonoudesta. Mutta harvemmin on niin, että se kaikki negatiivisuus lähtee musta itsestäni.

Huomenna on ehkä parempi päivä. Toivottavasti. Nukun yön yli ja kaikki näyttää aamulla paremmalta. Siis normaalilta. Nyt kun mä ryven itsesäälissä ja kaikenlaisessa muussa angstissa, niin en pysty uskomaan, että huomenna olisi parempi päivä. "Yhyy, ei ikinä ole hyviä päiviä. Buuhuu, kaikki tulevat päivät on jo etukäteen tuhoon tuomittu, kun mulla on yksi huono päivä ollut! Missään ei ole mitään järkeä, kun kaikki on niin huonosti!" Hahhaha.

Eihän mitään erityistä edes ole tapahtunut. Ei todellakaan. Suurin negatiivinen asia, joka on vähään aikaan tapahtunut mulle, on se että mä oon jotenkin taittanut nilkkani niin että portaiden käveleminen sattuu. Mun huonolle päivälle ei edes ole mitään syytä, paitsi ehkä hormonit. Kaikki on niiden syytä.

Mutta sain uudet kengät. Ne on hienot. Ne piristävät. Harmi vaan, etten voi käyttää niitä ennen kuin vasta keväällä tai jossain sisätiloissa tapahtuvissa tapahtumissa. Mutta kävelen koko talven niillä kotona, koska ne on niin ihanat :D