Nyt on juhlat juhlittu, ne joista oon puhunut koko kevään ja joista tulen puhumaan koko kesän. Ei olisi voinut olla parempia juhlia, oon tosi iloinen ja kiitollinen enkä varmaan ikinä tajua, miten joku viitsii nähdä niin paljon vaivaa minun takia. Oon hyvin otettu ja liikuttunut. Kaikki tärkeät ihmiset oli siellä, ja muutama yllätysvieraskin. Parin ihmisen avecit olivat jossain määrin odottamattomia, ja serkkuni ilmeisesti varsin piakkoin syntyvä lapsikin oli melkoinen hämmästys. Illalla oli myös hauskaa, vaikka viime hetkellä suunnitelmat muuttuivat (taas kerran, onkohan ikinä mikään tämäntyyppinen tapaus mennyt suunnitelmien mukaan?). Ei se oikeastaan haitannut, huomasin että tärkeämpää oli se, kenen kanssa olin kuin se, missä olin.

Nyt sit odottelen töiden alkua. Vähäsen jännittää, mut oon huomannut, että hyvin harva asia on oikeasti niin kauhea kuin sen odottaa olevan. Ehkä mä oon oikeasti saanut jotain itsevarmuutta, tai alan vihdoinkin kehittyä siltä 13-vuotiaan tasolta, jolle oon jämähtänyt. Mistä tulikin mieleen, että oon huomannut karmeita merkkejä siitä, että saatan oikeasti joutua aikuistumaan joskus, mahdollisesti aivan näinä vuosina. Yksi oli kun tajusin, että mun on pakko järjestää kaikki vero-, pankki- ja työjuttupaperit kansioon, muuten saan joka kerta plärätä kaiken uudelleen läpi. Toinen oli kun mietin kesäsuunnitelmia, ja tajusin, että kesäkin menee kalenteria tiiraillessa, milloin on mitäkin. Pienenä tarvinnut mitään verojuttuja ajatella, äipältä saatu viikkoraha riitti ihan hyvin jäätelöön ja kesällä saattoi juoksennella ympäriinsä ihan miten huvittaa. Toisaalta tuntuu ihan huijaukselta väittää, että kasvaisin, koska mähän oon ihan pieni vielä! Ja aika tyhmäkin!

Sain ylppärilahjaksi ihan kivasti rahaa, ja oon vähän helisemässä, mitä niille teen. Muuttaminen on ollut tapetilla pitkään, mutta toisaalta haluisin lähteä reissuun vähän näkemään muitakin ulkomaita kuin Viroa ja Ruotsia. Pelkästään jo Euroopassa on niin monta paikkaa, joissa haluisin käydä. Lontoo, Pariisi, Wien, Dublin, Rooma, Barcelona, Pietari, tosi omaperäistä tiedän, mut väliäkö sillä? Jos yhteenkin noista pääsisin niin oisin hyvin iloinen. Mulla ei kuitenkaan niin paljon rahaa ole, että pääsisin sekä matkustelemaan että muuttamaan, joten pitää vähän miettiä, mikä on sit tärkeintä. Oon haaveillut matkustamisesta tosi pitkään, ja nyt se olis mahdollista, tai ainakin siinä vaiheessa kun oon käynyt töissä sen verran, että saanut jotain palkkaa. Toisaalta muuttamistakin oon miettinyt pitkään ja haluun vapautta ja itsenäisyyttä ja oikeasti ihan oman elämän. Lähestymis-lähestymiskonflikti! (Pakko aina yrittää säväyttää hienoilla sanoilla ja termeillä, vaikka harvemmin siinä onnistun.)

Toisaalta: eikös tämä ole juuri sitä oikeaa, omaa elämää, kun pitää itse päättää, mitä tekee ja mihin lähtee?