Alkaa taas väsyttää. Mikään ei huvita, kieriskelen itsesäälissä, mikään ei herätä yhtään mitään tunteita, paitsi että oon koko ajan vittuuntunut. Oon vaan ihan helvetin vihainen, en kestä yhtään teennäisyyttä ja teeskentelyä, joita ikävä kyllä joudun harrastamaan.

JOTKUT ON VAAN NIIN HELVETIN TYHMIÄ. Eikä niille voi sanoa, että vittu sä oot tyhmä, rasittava ja sietämätön, niin pitää teeskennellä olevansa samaa mieltä jostain asiasta, josta ei ole oikeasti yhtään mitään mieltä, KOSKA KO. ASIALLA EI OO OIKEASTI MITÄÄN VITUN VÄLIÄ. Sitten ne ne analysoi sitä puolitoista tuntia, parhaassa tapauksessa tietämättä mitään tästä merkityksettömästä asiasta ja pitää olla vaan silleen että joo niin niin aivan.

En pidä itseäni kovin suppeana tai suvaitsemattomana, mutta sulaa puhdasta tyhmyyttä on vaikea kestää. Miten joku ei huomaa, jos keskustelukumppania ei todellakaan kiinnosta ne asiat, joista puhuu? Olenko mä oikeasti niin taitava esittämään kiinnostunutta?

Oon oppinut kantapään kautta, ketkä ovat niitä ihmisiä, joista en tahdo päästää irti, mut en tiedä, kenen suhteen ja missä vaiheessa pitäis luovuttaa.

Ai miten niin vitutuspäivä? :D