Koulussa on joku, jota en tunne. En siis ollenkaan. Mutta haluaisin ehkä tutustua siihen. Mulla on vähän sellainen kutina (kutina? Mikä ihmeen kutina?) tai tunne, että voisi olla mielenkiintoista tutustua siihen. Se nimittäin ainakin vaikuttaa ihan täysjärkiseltä. Sellaisia ei ole paljon.

Sitä paitsi olin sen kanssa samalla äikän kurssilla miljoona vuotta sitten, ja se oli suunnilleen ainoa, josta sai sen vaikutelman, että on perillä kielioppisäännöistä.

Pilkku on elämäni rakkaus ja ainoa rakastajani. Kielioppisäännöt antavat elämälleni merkityksen.

Ehkä se johtuu keväästä. Keväällähän kaikki herää uudestaan eloon, jiihaa, synkkä talvi väistyy pois ja sitä rataa. Keväällä herätään talviunesta ja tutustutaan uusiin ihmisiin. Tai tässä tapauksessa yhteen uuteen ihmiseen.

Tässä asiassa on kyllä kaksi puolta. Toinen on se, että älä ole säälittävä nainen vuoden päästä täysi-ikäinen eikä voi edes sanoa puolta sanaa jollekin jota pitää mielenkiintoisena ja toinen on se, että et kai sinä nainen ihan tosissasi kuvittele että joku haluaisi tutustua sinuun.