Penkkarit ohi, penkkareiden jatkot ohi, abiristeily ohi. Kaikesta selvitty kunnialla ja ilman pahempia mokailuja ja niistä johtuvia morkkiksia. Toisilla kyllä saattaa olla sitä morkkista munkin edestä. Ne on vähän tällaisia ne lukiolaisten sisäsiittoiset ihmissuhdedraamat. Teiniä, niin teiniä että. Luulin, että teineys olis jo tässä vaiheessa ohi, mutta ehei! Oikein ravinteikkaalla kasvualustalla rehottaa ja voi hyvin. Luojan kiitos ei-lukiolaisystävilleni, jotka tasapainottavat tätä kaikkea. (Vaikka oikeudenmukaisuuden nimissä täytyy myöntää, että lukiosta löytyy myös niitä oikeasti mukavia ja järkeviä ihmisiä. Harmi että ne ovat kuitenkin aika harvassa.)

Tän melkoisen intensiivisen viikonlopun jälkeen kyllä väsyttää. Tänään kyllä käyn melko piakkoin nukkumaan ja en ihmettelis, vaikka nukkuisin kellon ympäri. On menty torstaista eteenpäin sen verran vähällä unella. Mut hauskaa on ollut! Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta parempia penkkareita ja parempaa abiristeilyä ois vaikea kuvitellakaan.